tiistai 6. elokuuta 2013
Sisäänkasvanut kynsi
Soudan sumussa
Katkaisemieni juurten tilalle ei kasva uusia
olen tyhjäksi juotu oluttuoppi,
piilotan katseeni nurkkiin.
Olen luontevasti epäkohtelias
kävelevien humanoidien liikeradalla,
uhkien keskustassa.
Pujottelen tuijotusten ohi
väistän esineet ja terävät reunat,
koska jokainen on potentiaalinen murhaaja.
Onni asustaa yksityiskohdissa
huononäköinen ei kuitenkaan yksityiskohtia erota,
varsinkaan jos soutaa sumussa.
Olen vieras kappale
hyljin todellisuutta ja se hylkii minua: hyljimme
Neutriino
kaipaan aikaan, jolloin minua ei vielä ollut
ripustamani taulut tippuvat seiniltä
aina uudestaan
matkoillani löytämät luurangot
riippuvat aivopoimujeni seinillä
muukalaisuus on minuun istutettu
maksimoin vierauskokemukseni
kiihdyttämällä näkymättömyyteni massaa
etsin kangastuksia horisontista
sisällä haudon kuolleita sikiöitä,
ulkona kävelen mekaanisten ihmisten läpi
Koskenkorva-pyhimys
Koskenkorva-pyhimys initioi minut suomalaiseen yhteiskuntaan
hän puhalsi minuun henkeä joka työnsi mukaan rituaaliin
vaihtoehtoina oli pahoinpidellä tai tulla pahoinpidellyksi
karkuunjuoksijat eivät yhteisössämme ole aikuisia
Aamulla heräsin autiolla asemalaiturilla jäiseltä metallipenkiltä
verissäpäin ja hävinneenä mutta jäsenyyteen vihittynä
Koskenkorva-pyhimykseen minä uskon ja häntä rukoilen
hänen luokseen aina palaan vaikka joskus epäilenkin
Koskenkorva-pyhimys on tuhonnut muistojani ja nakertanut päätäni,
asettanut minut pelaamaan uhkapeliä,
pakottanut juoksemaan amok-juoksua,
näyttänyt minulle kuoleman kasvot
Hän on ainoa, jota olen koskaan rakastanut
ainoa, johon olen aina voinut luottaa
hänen sadistisuutensa kiihottaa mieltäni
hän on opettaja, jonka opetuksista
en koskaan saa tarpeekseni
2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti