Ahtaat korvakäytävät

Kansiooni on kirjoitettu isoin kirjaimin EXITUS

haukon henkeäni kuin vieraassa ilmakehässä
minäkokemukseni on pirstoutunut
lihaspiraalia hallitsevat kuristuneisuuden tunne ja monotoninen syke
sekä joukko ihon läpi höyryäviä ajatuksia,
jotka joku muu on ajatellut
ja lausunut ääneen jo alkuhämärässä

perustat huojuvat ja rakenteet sortuvat
en voi estää de(kon)struktiota
aistieni kyky erotella häviää,
olen kone jolta nykäistään johdot irti

kadullakävelijöiden kuvajaiset painavat luomiani
tempoilen kylmässä hiessä etsien uloskäyntiä unettomuudesta
pyrin kartoittamaan syvyyksiä, uin kohti maan ydintä
suoraan nieluun, rautalankaiseen katiskaan,
jonka asettajansa on jo unohtanut



Iisus Lvovitš Myškin

Mielikuvitukseni tuottaa tehdastuotantona häilyviä kuvia
fantasioitten kudelma kairaa umpeenkasvaneella kokonaispinta-alalla,
mutta ei tunkeudu jalostamaani käytökseen
Noudatan korkeita moraaliperiaatteita,
joihin ihmiset niistävät nenänsä ja toteavat kaiken olevan suhteellista,
matalan korkeaa ja oikean väärää tarkkailijan asemasta riippuen
Hyveellisyyteni takia minua pidetään vammaisena,
pelkkänä lapsena jonka otsaan painetaan tuomion merkkinä
triplanolla, häviäjän luku
Minun käsketään paljastaa hampaani ja todellinen luontoni
uskoani hyvään, totuuteen ja kauneuteen koetellaan
en pääse kasvamaan täyteen mittaani muutoin kuin unissa
passikuvastani tuijottaa mies jolla on jäniksen katse



Majakanvartija

Hyvä jako on merkityksetön,
jos on tuomittu pelaamaan pasianssia
Täällä kaikille myönnetään oma reviiri,
jolla painua unohduksiin
Kutsun muukalaisia kolmannen asteen yhteyteen
vyöhykkeelläni, jossa toiveet eivät toteudu
Autiot näkymät näykkivät verkkokalvoja
takkini lepattaa Boreaksen tuulessa

Verkostossa ihminen on enemmän kuin yksi,
yhtä ei voi ihmiseksi nimittääkään
Kuljen luolaan, jossa voi lakkauttaa ykseytensä
Kimalteleva verkko täyttää näkökenttäni
täsmällisesti kudotuista kuvioista erittyy hullaannuttava tuoksu 
Heittäydyn seittiin ja takerrun sen tahmaan
jään odottamaan mustaaleskeä



Dyskrasia

tyhjä ässäarpa toivotti hyvää ystävänpäivää
en tiennyt päivästä, kun kuukaudetkin valuvat käsistä
välinpitämättömyyden dialektiikan minun ja muiden välillä
rikkoo vain raha
vatsassani kiehuu, kuljen kaksinkerroin katua pitkin
toisten askeleet ja puhe satavat vaakasuoraan
luulevat varmaan minun olevan aineissa
olen hylännyt välimerkit ja napittanut pukuni,
ommellut suuni umpeen ja sulkenut ovet takanani
hyönteisten liikenne käynnistyy ihoni alla
kaadan balsamia haavoihini,
karjalanbalsamia

2011