Työttömyyttä käsittelevä tietokirjani ilmestyy 26.10. Kiinnostuneilla on mahdollisuus ostaa minulta tekijänkappaleita jo ennen virallista julkaisua. Katkelma esipuheesta: "Tiedotusvälineissä työttömyys on jatkuvasti esillä, mutta aiheen käsittely on tavallisesti pinnallista ja yksipuolista. Eniten äänessä ovat päättäjät ja taloustieteilijät, jotka näkevät työttömyyden yksistään tilastollisena ja talouden tunnuslukuihin liittyvänä ilmiönä. Työttömyys on kuitenkin paljon muutakin kuin taloutta: se on ilmiö, jolla on sosiaalisia, psykologisia, yhteiskunnallisia ja historiallisia ulottuvuuksia. Tavoitteenani on rakentaa aiheesta yleistajuinen kokonaiskatsaus, joka ottaa kaikki nämä puolet huomioon. Tukeudun tehtävässä monipuoliseen eri alojen lähdekirjallisuuteen, jonka annin sidon kotimaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kontekstiin."
Kirjan sisällysluettelo:
1. Katsaus kieleen ja tilastoihin
2. Suomalaisen työttömyyden historiaa
3. Aktiivisuus on päivän sana
4. Rekrytoinnin valintaperusteet ja työelämän vaatimukset
5. Työttömyyden psykologiset vaikutukset
6. "Kaikki työ on arvokasta"
7. Työetiikan juuret
8. Aika on luksusta
Näytteitä sisällöstä:
Sivu 53:
Töitten lisäksi työttömiä patistetaan kursseille, joita
järjestetään muun muassa työnhakuvalmennuksen, uravalmennuksen ja
työhönvalmennuksen puitteissa. Yksityiset yritykset ovat 2000-luvulta lähtien
tulleet vahvasti työvoimapalveluiden tuottajiksi, ja ne järjestävät valtaosan
valmennuskursseista. Työllistymisen kannalta kurssit ovat yhtä tehottomia kuin
muutkin aktivointitoimet. Ylen MOT-ohjelman tietojen mukaan vain noin kymmenen
prosenttia kursseille osallistuneista oli päässyt työelämään kolme kuukautta
valmennuksen jälkeen. Valmennuskursseilla ohjaajat opettavat miten sanotaan
käsipäivää ja antavat yleisiä elämänohjeita, joissa muistutetaan hyvän unen
tärkeydestä tai neuvotaan, että auton vaihtoa lykkäämällä voi säästää rahaa(!).
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin entinen ylijohtaja,
aktiivimallin puolustajana julkisuudessa profiloitunut kansanedustaja Juhana
Vartiainen myöntää ohjelman haastattelussa, että Pohjoismaissa tehtyjen
tutkimusten mukaan työllisyyskurssien vaikutus jää vähäiseksi. Vartiaisen
mukaan kurssien teho perustuukin niiden pelotevaikutukseen. Ihmiset hakevat
aiempaa hanakammin töitä välttääkseen kurssille joutumisen ja työllistyvät
paremmin jo ennen kurssin alkua.[46]
Vartiainen on
toistanut samaa viestiä myös sosiaalisessa mediassa. On tietysti hyvä, että
kurssien todellinen tarkoitus eli työttömien kiusaaminen myönnetään
rehellisesti, mutta se tuskin nostaa kursseille joutuneiden motivaatiota.[47]
Vartiainen vetoaa pohjoismaisiin tutkimustuloksiin, ja pelotevaikutusta onkin korostettu
etenkin Tanskassa. On kuitenkin otettava huomioon, että Ruotsissa ja Tanskassa
aktivointipolitiikan kohderyhmää ovat myös ansioturvalla olevat uudet
työttömät, kun taas Suomessa aktivointi on kohdistunut lähinnä
pitkäaikaistyöttömiin. Suomessa pelotevaikutus ei toimi yhtä hyvin kuin
Tanskassa, koska aktivointitoimet kohdistuvat pääasiassa ryhmään, jonka
mahdollisuudet nopeaan työllistymiseen ovat usein heikot. Poikkeuksena on
aktiivimalli, joka kohdistuu kaikkiin työttömiin. Jos pelotevaikutus halutaan
maksimoida, olisi aktivointitoimenpiteistä tehtävä työttömille mahdollisimman
vastenmielisiä. Tämä tuskin kuitenkaan parantaisi toimenpiteiden kohteeksi
joutuneiden työttömien työkykyä tai työllistyvyyttä.[48]
[46] https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/21/nain-tyottomilla-tienataan-kasikirjoitus;
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/ylen-mot-yksityiset-valmennusfirmat-takovat-huipputulosta-tempputyollistamisen-avulla/
[47] https://www.talouselama.fi/uutiset/tyoton-ala-osallistu-kurssille-alaka-nyt-ainakaan-ole-rehellinen-mistaan-tyonteosta/c57247ba-b65e-37bc-a01a-712d366f20a0
Sivu 86:
Persoonallisuustestien käyttö on yleistynyt työelämässä
ja työnhakijoiden rekrytoinnissa. Testaukseen ja haastatteluihin paljon
panostavat suuryritykset hakevat rutiinimaisimpiinkin työtehtäviin oikeaa
luonnetta ja asennetta.[22]
Työnantajien käyttämiä persoonallisuustestejä ei kuitenkaan ole normitettu,
mikä tarkoittaa sitä, että ei tiedetä, miten mitattava ominaisuus jakautuu
väestössä tai riittävän laajassa ihmisjoukossa. Pistemäärän todellista
korkeutta tai mataluutta ei voida arvioida, kun ei ole mitään, mihin sen voisi
suhteuttaa.[23]
Lisäksi itse testit eivät useinkaan kestä tarkastelua nykyaikaisen tieteellisen
psykologian näkökulmasta. Yksi suosituista testeistä on Myers-Briggs lukuisine
muunnelmineen. Testin epäluotettavuudesta kertoo se, että eräässä tutkimuksessa
vain 47 % koehenkilöistä sai saman persoonallisuustyypin tehtyään testin
toiseen kertaan, vaikka testin kehittäjä piti tyyppejä pysyvinä ja
muuttumattomina.[24]
Tiedetoimittaja,
kirjailija Annie Murphy Paul sanoo, että persoonallisuuden testaus antaa
yrityksille mahdollisuuden paeta kritiikkiä ja tyytymättömyyttä ”sopivuuden”
käsitteen taakse: ei ole huonoja työpaikkoja tai huonoja työntekijöitä, on vain
huonoa yhteensopivuutta. Kylkiäisenä tulee fatalistinen ajattelutapa, jonka
mukaan työntekijää ei voi kouluttaa uusiin taitoihin tai vastuisiin, jotka
eivät sovi hänen persoonalleen.[25]
Ehrenreich arvelee, että testeihin luotetaan yritysmaailmassa niin paljon,
koska ne näennäisesti järkeistävät ihmisten ja töiden yhdistämisen ja silaavat
rekrytointiprosessin tieteellisyyden pintakiillolla. Hylkäämis- tai
erottamispäätöksen voidaan sanoa olevan mukamas tieteellisesti perusteltu.[26]
Keltikangas-Järvisen
mukaan ei ole olemassa minkäänlaista työpsykologista tutkimustietoa, joka
osoittaisi, että persoonallisuudeltaan ulospäin suuntautuneet eli ekstrovertit
olisivat sisäänpäin suuntautuneita eli introvertteja parempia työntekijöitä.
[22] Julkunen
2008, 168
[23] Keltikangas-Järvinen
2016, s.l.
[24] Murphy
Paul 2004, 125-126, 136
[25] Murphy
Paul 2004, 130
[26] Ehrenreich
2006, 40, 43
Sivu 100:
Kilpailullisuuden korostuminen johtaa siis valehtelun,
vääristelyn ja huijaamisen lisääntymiseen. Tämä pätee myös rekrytoinnin
yhteydessä tehtäviin persoonallisuustesteihin. Yhden tutkimuksen mukaan 88
prosenttia palkatuista työnhakijoista oli tietoisesti nostanut tunnollisuudesta
saamiaan pisteitä NEO PI-R –persoonallisuustestissä.[61]
Persoonallisuustesteihin vastaavat joutuvat joka tapauksessa ottamaan
vallitsevat odotukset huomioon antaakseen itsestään edullisen kuvan[62],
ja tämäkin vähentää testien luotettavuutta. Jos persoonaansa ei kykene
muokkaamaan vaatimusten mukaiseksi, niin aina voi teeskennellä.
Eräässä Journal
of Applied Social Psychology –lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin,
miten yleistä työhaastatteluissa valehtelu on. Tutkimukseen osallistuneet
henkilöt olivat opiskelijoita, jotka luulivat osallistuvansa oikeaan
työhaastatteluun. Haastattelun jälkeen koehenkilöille kerrottiin, että
tosiasiassa kyse oli tutkimuksesta. Heitä pyydettiin katsomaan haastattelunsa
nauhalta ja osoittamaan kertomansa valheet. 81 prosenttia osallistujista myönsi
kertoneensa ainakin yhden valheen. Yhtä 10-15 minuutin pituista haastattelua
kohden kerrottiin keskimäärin 2,19 valhetta. Haastattelun lisäksi koehenkilöt
valehtelivat myös työhakemuksissaan. Mitä teknisempiä vaatimukset olivat, sitä
enemmän huijausta esiintyi, luultavasti yrityksenä kompensoida vaadittujen
taitojen ja ominaisuuksien puutetta. On kiintoisaa, että tutkimuksessa
havaittiin yhteys huijaamisen ja ulospäinsuuntautumisen välillä. Mitä
ekstrovertimpi työnhakija on, sitä taipuvaisempi hän on kertomaan itseään korostavia
valheita kyvyistään ja taidoistaan. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että
ekstrovertit valehtelevat introverttejä enemmän arkielämän tilanteissa muun
muassa siksi, että edullisen vaikutelman antaminen on heille tärkeämpää.
Ekstrovertit käyttävät introvertteja enemmän taktiikkana itsensä korostamista.
Tässä tutkimuksessa tuota taktiikkaa käytettiin huijaamiseen.[63]
[61] Murphy
Paul 2004, 192
[62] Verhaeghe
2014, 17
[63] Weiss
& Feldman 2006
Sivut 118-119:
Työttömyyden psyykkisten vaikutusten laajuus on
kiistanalainen kysymys, mutta tutkijat ovat joka tapauksessa yksimielisiä
siitä, että työttömyys alentaa ihmisen hyvinvointia. Työttömyyden vaikutuksien
eristäminen on hankalaa tai jopa mahdotonta, koska vakaviin ongelmiin kuten
mielenterveyden häiriöihin tai itsemurhiin liittyy usein myös muita
syrjäytymisen ongelmia.[59]
Monet tutkimukset osoittavat, että työttömät voivat sekä psyykkisesti että
fyysisesti huonommin kuin työssäkäyvä väestö.[60]
Työttömyys sijoittui toiselle sijalle Amerikan psykologiyhdistyksen kyselyssä,
jossa yhdistyksen jäseniä pyydettiin arvioimaan suurimpia uhkia
mielenterveydelle. Ainoastaan ydinperheen hajoaminen mainittiin työttömyyttä
useammin. Työttömyyden taakse jäivät muun muassa huumeiden ja alkoholin
väärinkäyttö.[61]
Oleellinen kysymys on, että onko työttömyys psyykkisen pahoinvoinnin syy vai
seuraus. Seurausoletuksen mukaan työttömyys aiheuttaa psyykkisiä oireita, kun
taas valikoitumisoletus selittää eron sillä, että psyykkisesti pahoinvoivat
valikoituvat työttömiksi. Tutkimusnäyttö puhuu molempien oletusten puolesta.
Vähäisen työttömyyden aikana työttömät saattavat olla valikoituneempaa joukkoa,
jolloin yhteys työttömyyden ja terveydentilan välillä on vahvempi.[62]
Yhteys on selvä
myös laajan työttömyyden oloissa: Suomen 1990-luvun laman vaikutuksia
selvittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että työttömillä miehillä
psyykenlääkkeiden käyttö on kaksi kertaa yleisempää kuin työssäkäyvillä,
naisilla psyykenlääkkeiden käyttö oli yleisempää, jos työttömyys oli kestänyt
yli puoli vuotta. Sekä naisilla että miehillä, jotka olivat olleet yli kuusi
kuukautta työttöminä, oli kaksi kertaa useammin mielenterveyshäiriö.
Työttömillä miehillä itsemurha-ajatukset olivat kolme kertaa yleisempiä ja
naisilla kaksi kertaa yleisempiä kuin työssäkäyvillä.[63]
Nykytutkimukset
vahvistavat, että työttömyydellä on yhteys masennukseen ja ahdistukseen.[64]
Erään suomalaistutkimuksen mukaan työttömien riski pysyväisluonteiseen
toivottomuuteen on yli seitsenkertainen työssäkäyviin verrattuna. Työttömyyden
aiheuttamat taloudelliset vaikeudet ja itsetunnon ongelmat selittävät osaltaan
psyykkistä oirehdintaa. Hyvinvointi heikkenee voimakkaammin niillä, jotka
kokevat työttömyyden hyvin kielteisesti ja vähemmän niillä, joilla on
positiivisia odotuksia työllistymisen suhteen. Myös aktiivinen työnetsintä on
yhteydessä heikentyneeseen hyvinvointiin. Ruotsalaistutkimuksen mukaan
voimakkaammin työhön sitoutuneet työttömät ovat alttiimpia hermostuneisuudelle
ja masennukselle. Yhdysvalloissa, Saksassa ja Isossa-Britanniassa tehtyjen
tutkimusten mukaan tarveharkintaisia tulonsiirtoja saavat kärsivät enemmän
masennuksesta ja terveysongelmista kuin universaaleja etuuksia saavat.[65]
Yleisen
uskomuksen mukaan masennus johtuu aivojen matalasta serotoniinitasosta, jota
voidaan hoitaa lääkkein. Kemiallisen epätasapainotilan teoria on kuitenkin
osoittautunut hataraksi, eikä tutkimuksissa ole saatu johdonmukaista näyttöä
siitä, että masentuneilla ihmisillä olisi vähemmän serotoniinia kuin muilla.
Osa potilaista saa apua masennuslääkkeistä, mutta niiden lumevaikutus on paljon
suurempi kuin muilla lääkkeillä, eikä niiden toiminta välttämättä perustu
serotoniinivajeen korjaamiseen.[66]
Monet asiantuntijat uskovatkin, että masennus on jotain muutakin kuin aivojen
kemiallinen epätasapainotila. Osa asiantuntijoista korostaa masennuksen
yhteisöllisiä puolia. Tämän näkökulman mukaan masennus liittyy sosiaaliseen
kärsimykseen, se on tunnustuksen puutetta ja vuorovaikutussuhteissa syntyvä
käsitys omasta kelpaamattomuudesta.[67]
Jos arvio pitää paikkansa, on ilmiselvää, että työttömyys altistaa
masennukselle.
[59] Vähätalo
1998, 111-112
[60] Heponiemi
et al. 2008, 11, 13
[61] Cottle
1992, 44
[62] Kokko
2001, 43; Heponiemi et al. 2008, 29, 32
[63] Heponiemi
et al. 2008, 14
[64] Kokko
2001, 10; Heponiemi et al. 2008, 14
[65] Heponiemi
et al. 2008, 13, 27-28; Kokko 2001, 44
[66] New
Scientist 6/2018
[67] Julkunen
2008, 246, 250
Kirjan tiimoilta annettuja haastatteluja:
Sosiologi Anssi Ylirönni, 35, on kaksi vuotta hakenut koko ajan töitä ja päässyt kerran haastatteluun – Hän tietää syyt, ja yksi niistä on ”pinnaritulkinta” (Helsingin Sanomat 24.4.20; paperilehdessä 25.4.20)
Onko työtön laiska loinen? (Radio Moreeni 31.1.20)
Työttömänä oleva Anssi Ylirönni päätti kirjoittaa kirjan, koska työttömyydestä puhutaan ilman tietoa tai kokemusta (Voima 7.1.20; paperilehdessä 10/2019)
"Valintamme ei kohdistunut sinuun" - Pitkäaikaistyötön sosiologi kirjoitti kirjan työttömyydestä (Tamperelainen 15.12.19; paperilehdessä 14.12.19)
Valintamme ei kohdistunut sinuun (Tiedonantaja 10/2019)
Arvosteluita:
